Ares sai helmikuussa 2010 itselleen uuden leikkikaverin ja kouluttajan. Perheeseen syntyi pieni tyttö ja Ares otti uuden perheenjäsenen hienosti vastaan. Tutustuminen tapahtui kotona nuuhkutellen ja suukotellen. Muutamana ekana yönä Ares oli kovasti osallistumassa hoitotoimenpiteisiin, mutta hänelle kyllä tehtiin selväksi että hän saa nukkua eikä tarvitse valvoa mukana. Pienen vauvelin korvia huumaavat kiljahdukset täyttivät pian talon, mutta vaikka desibelejä onkin jonkin verran, on Ares tottunut niihin hienosti.

Mustasukkaisuudesta tai omistushaluisuudesta ei onneksi ole tietoakaan. Pienokaista pitää kuitenkin päivittäin käydä nuuhkimassa ja jos itkuun ei hetkeen reagoida, Ares käy siitä kyllä ilmoittamassa että jotain tarttis varmaan tehdäkin. Ares saa osakseen päivittäin omat hellyys hetkensä ja huomiorapsutukset, ehkä se juuri on taannutkin sen että mustasukkaisuutta ei esiinny. Kyläilijät Ares kuitenkin käy tuttuun malliin rapsutusten saamiseksi lävitse.