Poju on nyt oppinut tunnistamaan jotain kehotuksia. Luokse tuleminen ja
istuminen onnistuvat vallan mainiosti, varsinkin kotona ja
häiriöttömässä ympäristössä harjoitellessa. Ei -sana ja maahan
laskeutuminen ovat vielä käsitteitä jotka hän selkeästi tunnistaa
sanana siten että ne sanat on tullut emännältä useamminkin, mutta se
että mitä ne tarkoittavat ja miten silloin tulisi toimia, ovat vielä
hieman hämärä peitossa. Oman nimen kuuleminen kiinnittää nykyään
selkeästi hauvelin huomion. Ei silti, en kyllä odotakkaan että toinen
osaisi noin pienenä vielä kaiken maailman kommervenkit, hitaasti hyvä
tulee.
Ares- ei enää koonsa puolesta ole pieni vauveli, viikossa on toinen
saanut kokoa kyllä niin huimasti että tietynlainen suloisuus on alkanut
muuttua komeudeksi. Ei silti, ei se iskää eikä äippää haittaa, kotona
sylissä ja masusta rapsutettavana on tuo suolinen otus aina äipälle
pieni hauvavauva. Huokaus, kylläpä sitä voikin menettää sydämensä
tuommoiselle karvapallolle.
maanantai, 10. syyskuu 2007
Kommentit