On se tuo nelijalkainen vaan niin hellyttävä otus. Silloin kuin se oli ihan pieni ja vasta meille tullut, se katseli sille ostettua isoa häkkiä kummissaan. Eipä sinne kovasti tehnyt mieli mennä mutta kun ruokakuppi aina asetettiin häkin takimmaiseen nurkkaukseen, niin eihän siinä muu auttanut kuin syödä se kupista. Pikkuhiljaa se ei niin pahalta tuntunutkaan vaikka ensimmäinen kerta totuttelua häkissäoloon olikin itkun täyteinen. Eipä siinäkään tarvittu kuin yksi siivouskerta opettelua häkissä oloon että Ares ymmärsi että häkki on toisaalta ihan mukava paikka, varsinkaan kun mamma ei olekaan koko ajan siirtämässä paikasta toiseen juuri kun on löytänyt mukavan kohdan lattialta missä maata. Ja mikä parasta, häkin ovi on koko ajan auki niin saa tulla ja mennä miten huvittaa.

Viime viikolla Ares kömpi häkkiin jyrsimään välillä luutansa ja välillä tehtiin piiloleikkejä siten että Ares odotteli häkissä sen aikaa kun mamma kävi piilottamassa jonkun ihanan ja maistuvan aarteen toiseen huoneeseen. Viikonloppuna nostettiin sitten yksi lakana häkinpäälle, siten että se näytti suurelta lintuhäkiltä jonne on yölaskeutunut ja huppu pistetty päälle. En nyt muista minkä takia se alunperin siihen oli nostettu, unohtuikin pariksi päiväksi. Areksesta se tosin oli aivan huippujuttu! Sen jälkeen se on viettänyt monet päiväunet ja leikkisessiot häkissään, tai pitäisikö tässä vaiheessa jo käyttää käsitettä "majassaan". Ensin toisella saattaa olla kunnollinen riehumishetki ja sitten ihan yks kaks kuuluu kunnon kuorsaus eikä koiraa näy missään :D

Tosin, tuossa mietin että nyt kun tuonne sängyn alle ei enää mahdu niin näppärästi kuin ennen, käy häkkiin meno kätevästi. Loistavaa, juuri tätä on haettu. Enää häkki ei ole pelkkä tilan viejä vaan nyt sillä on muutakin funktiota kuin ruokapaikka. Nyt täytyykin ruveta mittailemaan mahtuisiko se auton takakonttiin jotta tuo päivä päivältä isompi hauvelimme olisi helpompi kuljettaa paikasta A -paikkaan B.