On se tuo nelijalkainen vaan niin hellyttävä otus. Silloin kuin se oli
ihan pieni ja vasta meille tullut, se katseli sille ostettua isoa
häkkiä kummissaan. Eipä sinne kovasti tehnyt mieli mennä mutta kun
ruokakuppi aina asetettiin häkin takimmaiseen nurkkaukseen, niin eihän
siinä muu auttanut kuin syödä se kupista. Pikkuhiljaa se ei niin
pahalta tuntunutkaan vaikka ensimmäinen kerta totuttelua häkissäoloon
olikin itkun täyteinen. Eipä siinäkään tarvittu kuin yksi siivouskerta
opettelua häkissä oloon että Ares ymmärsi että häkki on toisaalta ihan
mukava paikka, varsinkaan kun mamma ei olekaan koko ajan siirtämässä
paikasta toiseen juuri kun on löytänyt mukavan kohdan lattialta missä
maata. Ja mikä parasta, häkin ovi on koko ajan auki niin saa tulla ja
mennä miten huvittaa.
Viime viikolla Ares kömpi häkkiin jyrsimään välillä luutansa ja välillä
tehtiin piiloleikkejä siten että Ares odotteli häkissä sen aikaa kun
mamma kävi piilottamassa jonkun ihanan ja maistuvan aarteen toiseen
huoneeseen. Viikonloppuna nostettiin sitten yksi lakana häkinpäälle,
siten että se näytti suurelta lintuhäkiltä jonne on yölaskeutunut ja
huppu pistetty päälle. En nyt muista minkä takia se alunperin siihen
oli nostettu, unohtuikin pariksi päiväksi. Areksesta se tosin oli aivan
huippujuttu! Sen jälkeen se on viettänyt monet päiväunet ja
leikkisessiot häkissään, tai pitäisikö tässä vaiheessa jo käyttää
käsitettä "majassaan". Ensin toisella saattaa olla kunnollinen
riehumishetki ja sitten ihan yks kaks kuuluu kunnon kuorsaus eikä
koiraa näy missään :D
Tosin, tuossa mietin että nyt kun tuonne sängyn alle ei enää mahdu niin
näppärästi kuin ennen, käy häkkiin meno kätevästi. Loistavaa, juuri
tätä on haettu. Enää häkki ei ole pelkkä tilan viejä vaan nyt sillä on
muutakin funktiota kuin ruokapaikka. Nyt täytyykin ruveta mittailemaan
mahtuisiko se auton takakonttiin jotta tuo päivä päivältä isompi
hauvelimme olisi helpompi kuljettaa paikasta A -paikkaan B.
maanantai, 15. lokakuu 2007
Kommentit