Eilen illalla iltakakkien ja pissien jälkeen leikittiin ja puuhasteltiin olohuoneen matolla. En tiedä johtuiko väsymyksestä vaiko rakkaudesta, mutta mulla kihosi kyyneleet silmiin kun katselin tuota pientä otusta, joka jyrsi possun korvaa onnellisena. 9,5 kiloinen, pystykorvainen karvapallero on jo silmissä selkeästi iso poika, vauvan pyöreys on selkeästi häviämään päin.. Oikein sydäntä riipaisi, mutta hyvällä tavalla kun katseli komeaa poikaa jolla ikää on vajaa 9 viikkoa. Täytyy päivittää galleriaan kuvakin pikapuoliin jotta voit itse omin silmin tehdä vertailun 6 tai 7 viikkoisena tehtyyn kuvaan. Huokaus, on se kyllä vienyt mun sydämen ja minä kun pelkäsin että ensimmäisen hauvan pois menon jälkeen en pystyisi luomaan kiinteää suhdetta mihinkään muuhun hauvaan. Olin väärässä, onneksi.