Sunnuntaina kaahattiin Areksen kanssa Tuusulaan tapaamaan muita "Valkkareita". Oltiin perillä hieman tasan jälkeen ja menoa ja melskettä riitti. Ares oli alkuun todella varuillaan ja muiden hännän heiluttajien meno hirvitti aivan kamalasti. Pian se kuitenkin sai huomata että kaikki koirat livat vain uteliaita ja leikkisällä päällä. Välillä Ares ottikin muutaman hyppyloikan muiden mukana, mutta päästyään 10 metrin päähän mammasta, päätti palata kuitenkin mamman jalkojen juureen, tai sitten muiden paikalla olleiden ihmisten. Ne olivat selkeästi vähemmän pelottavia.

Kun tunti oli kulunut, oli Areksen rohkeus ihan toista luokkaa, se oli selkeästi rohkeampi hieromaan tuttavuutta semmoista kanssa jotka olivat hihnassa kiinni. Siitä se sitten lähti. Ares uskalsi lähteä muiden mukaan juoksentelemaan kentän laitoja ja kaahailemaan pallon perässä. Varsinkin erään 2-vuotiaan Konsta pojan isännällä oli todella ihana tennispallo taskussa jonka perässä oli mukava juosta.

Vietimme kentällä 1,5 tuntia auringon paistaessa kirkkaan siniseltä taivaalta. Kysyessäni kotiin lähdöstä, Ares seurasi minua kuin hai laivaa autolle ja loikkasi samantien takakonttiin kun vain annoin luvan. Tapahtuma oli väsyttävä mutta positiivinen. Ares sai kunnon kontaktin muihin koiriin tajuten että muut koirat eivät aina tule kimppuun. Paikalla olleet omistajat pitivät huolen että omat koirat käyttäytyivät siivosti ja mahdollliset rähinä hetket taltutettiin samantien.

Ensi sunnuntaina mennään uudestaan!