Tänään kokeilimme Areksen kanssa ihan uutta harrastusta, menimme molemmat mukaan Haku-treeneihin aivan ummikkoina. Mamma pääsi heti kokeilemaan maalimiehenä olemista ja meni tamppamiskierroksen jälkeen istua kököttämään puun taakse piiloon. Ei aikaakaan kun ahkera etsijäkoira löysikin kohteensa ja lähti ilmoittamaan viestirullalla emännälleen löydöstään. Pian se palasi takaisin ja saikin palkakseen herkullisen annoksen Froliceja ja muita namipaloja. Jännää touhua. Etsijänä toimi Australian karjakoira joka treenasi palveluskoira puolella.

Maalimiehenä olo jatkui ja välillä vaihdettiin etsimistapaa. Osa koirista suoritti etsinnän pelastuskoulutus-taktiikalla, erona tuohon toiseen on että se ilmoitti tuloksensa haukkumalla jotta emäntä tietäisi tulla sen luokse. Oli kyllä todella opettavaista ja mielenkiintoista.

Kun Ares pääsi autosta ulos, puhkui se kovasti intoa ja oli ryntäämässä suin päin metsään. Hieman sitä oudoksutti että metsässä kökötti 7 ihmistä ja sinnepäin mamma oli menossa. Vähän se kyllä jänskätti mutta mamma ei reagoinut niihin mitenkään, käveli vain itsekseen siellä täällä lähistöllä puhumatta niille mitään. Niinpä Ares päätti rohkaista mielensä ja meni haistelemaan yhtä naispuolista henkilö. Mitä ihmettä! Sillä oli kädessä aivan huumaavan ihania nameja ja se tarjosi niitä Arekselle. No eihän nyt semmoista kiusausta voinut vastustaa, ehkä se henkilö ei ollutkaan niin paha. Ares jatkoi tutkimusmatkaansa henkilöltä toiselle, kaikki ne lepertelivät ja tarjoilivat nameja, aivan ihania ihmisiä. Välillä piti haistella maastoa ja nuuhkia kuinka herra Kenraali oli käynyt merkkaamassa paikkaa.

Areksesta näytti hakukokeilu olevan oikein kivaa, erilaisia ihmisiä, miehiä sekä naisia, ja niitlä kaikilta sai nameja.