Viikonloppuna käytiin Areksen kanssa pitkästä aikaa tontilla jonne tulee rakentumaan isompi pesäkolo meidän kolmen asuttavaksi. Ares nautiskeli täysin siemauksin aurinkoisesta kevät päivästä ja pinkoi eteenpäin kuin pieni jänis. Huomaa hyvin kuinka sään lämpeneminen ja puberteetti iän kynnyksellä oleminen vaikuttaa Areksen auneenvaihduntaan sekä turkin vaihtumiseen. Koko tontti oli kuin ylikukkineiden voikukkien jäljiltä. Areksen karvoja leijaili ympäriinsä, niitähän olikin sitten kiva jahdata ja syödä suihinsa.

Sunnuntaina lähdettiin käymään Lahdessa moikkaamassa Ayla-siskoa ja Hugo-iskää Jokimaan ravikeskuksessa jonne oli järjestetty match show. Järjestelyiden suhteen kaikki oli kyllä muuten ihan nappiin mutta kehien liukkaat kivilattiaat olivat Arekselle aika hankala vastus. Meinasin minäkin liukastua oikein kunnolla mutta minkäs teet. areksen mielestä selkeästi paras osuus tuli match shown jälkeen kun pääsi Aylan kanssa kirmailemaan ja leikkimään raviradan takalaidassa olevalle heinikolle. Meno oli niin hulvatonta että yksi koira päätti liittyä mukaan ja karkasi emännältään luoksemme.

Isännän taskusta löytyvät herkulliset namipalat ja rauhoittavan pehmeä äänensävy tekivät tehtävänsä ja pieni karkulainen suuntasi kulkunsa herkkujen luo. Osasi se olla varuillaankin ja epäili kovasti että minä hetkenä hyvänsä saattaisi tulla napatuksi, salamin pätkät ja kuivatut keuhkonkappaleet olivat kuitenkin niiin ylellistä herkkua että mieluummin sitä tuli kiinni otetuksi nautiskellen namipaleista kuin että joutuisi juoksemaan pakoon tyhjin vastoin. Isäntä nappasi pienen karkulaisen kiinni sulavasti yhdellä käden liikkeellä ja näin se saatiin palautettua emäntänsä luokse. Tässä vaiheessa alkoivat lähellä olevat vinttikoira ja collie kiinnostua myös meidän tekemisistä joten totesimme että nyt olisi ehkä oikea aika lähteä kotiin.

Laittelen myöhemmin tänään (toivottavasti) yhteisvalokuvan Aylasta, Areksesta ja Hugosta