Yön he nukkuvat molemmat omissa huoneissaan, ja ensimmäinen yö oli todella vaikea Arekselle, ikävä Hiltua kohtaan oli suunnaton. Niinpä se sitten tassuttelikin edestakaisin koko yön valvottaen mammaa. Aamöinen pissaretki ei oikein levottomuutta vähentänyt. Nukkuminen ei houkuttanut Aresta ollenkaan, mammaa kyllä. Kun sitten aamulla Hiltu oli vihdoin herännyt ja tuli nuuhkimaan oven rakoa toiselta puolelta, ei Aresta meinannut pidätellä enää mikään. Noh, eikun ovi auki ja painimatsit heti kehiin. Pääsivät skarvaturrit kunnon aamulenkille, ja mamma aamu-unille. Jei!

Puolilta päivin lähdettiin sitten pitkälle metsäkävelylle maastoon, kieltämättä hypnoottinen näky kun musta ja valkoinen koira temmelsivät menemään tantereet tömisten metsän siimekseen.

Käännöspaikkana meillä oli järven ranta, vaikka se oli jäässä, saatiin siihen kävelysauvoilla sekä kengän kannalla hakattua sen kokoinen reikä että molemmat koirat pääsivät juomaan. Vieressä oleva kuva onkin otettu juuri siitä kohdasta.

Kävelyn jälkeen rauhoituttuunkin sitten hetkeksi päiväunille, tai siiskoirat rauhoittuivat kun me muut tehtiin ruokaa.