Olen tässä parina iltana kokeillut tekniikkaa jolla toivoin että saisin Arekselta vähennettyä yöllistä levottomuutta ja parannettua sillä meidän kaikkien kolmen unen laatua. Olen iltalenkillä ollessa heitellyt lumipalloja ja keppejä pitkin maita ja mantuja ja kisannut Areksen kanssa kumpi ehtii ensin, Areshan yleensä on se joka voittaa. Ares juoksuttaa vuoroin minua ja päinvastoin. Ainakin nyt näyttää siltä että se on tuottanut tulosta, sekä emäntä että koira nukkuvat koko yön rättiväsyneinä aamuun asti ellei, toisen rakko täyty liiaksi.

Nuo ovat hauskoja hetkiä, mutta tilanteesta vielä hauskemman tekevät ehkä ohikulkijat. Väistämättä rupean välillä ajattelemaan että eivätkö ihmiset leiki koiriensa kanssa julkisella paikalla riehakkaasti ? En ole toistaiseksi nähnyt niin toimivan muiden kuin ystäväni Hennan ja Elinan.Tuntuu nimittäin siltä että kaikki pysähtyvät välillä tuijottamaan hölmistyneenä meidän menoa, tai jos he älyävät jatkaa matkaansa, kääntyvät vielä päät monta kertaa katsomaan taakse. En minä tiedä, ehkä se vain on on tavatonta että aikuinen nainen kekkaloi Helsingissä toppapuvussa ja hihittelee koiralleen ja kehuu tätä. Heittelee puukalikkaa ilmaan ja kirmailee hännäheiluttajan kanssa sen perässä... hassua... vai onko?

Arekselle on selkeästi kehittynyt tietynlaiinen varautuneisuus. Mietin monesti että onko se omaa syytäni kun en aluksi antanut pentuna sen haistella muita ennen kuin rokotukset ovat kunnossa, ja kun pentukoulu aloitettiin niin noudatin ehkä liian kirjaimellisesti heidän ohjettaan että ei saa päästää haistelemaan muita koiria. Kennelyskän vaivatessa Ares oli vielä enemmän erillään muista ja kun itsenäisyyspäivänä eräs schäferi tai belgi.. en nyt muista kumpi.. kävi kimppuun kunnolla, ei muiden koirien kohtaaminen ole helppoa. Olen näilllä meidän uusilla lenkeillä huomannut että kaikki menee hyvin jos meillä on Areksen kanssa leikki kesken, koska leikkiminen kanssani tuntuu olevan todella miellyttävää. Ohimenevälle koiralle ehkä puhahdetaan tai "haukahdetaan" kerran mutta kepin jataaminen jatkuu. Jos koira tulee vastaan pyörätiellä, on reaktio erilainen kerrasta riippuen, joskus ollaan hiljaa nätisti, joskus haukahdetaan kerran, ja joskus pidetään kunnon mekkala. 

Olenkin huomannut että nuo vastaantulevat koirat stressaavat minua ja toimin todennäköisesti juuri niin kuin EI saisi toimia. Eli vaihdan toiselle puolelle katua tai jos se ei ole mahdollista, sähähdän Arekselle että hänen pitää olla kunnolla eikä räksyttää muille. En oikein tiedä miten saisin tilanteesta luonnollisen, siten että muut koirat saavat mennä ohitse ilman haukkukohtausta. Tosin oman kerrostalon tutut koirat ovat ihan jees, niitä haistellaan ja niiden kanssa yritetään leikkiä. ... niin joo.. Toisinaan kun joku koira tulee vastaan, Ares ensin rähähtää, mutta tajuttuaan että toinen olisi sittenkin ollut semmoinen jonka kanssa olisi voinut leikkiä niin koitetaan jälkeenpäin kutsua mukaan leikkiin, no eihän siinä toinen hännäheiluttaja tiedä mitä ajattella.. enkä taida tietää oikein minäkään...  Täytyy varmaan suunnata kirjastoon ottamaan asioista selvää.

Onneksi TOKO alkaa helmikuussa, jos vain mahdumme mukaan - ei silti, ei se tuota ongelmaa poista.