Torstai-iltana Ares koki mieluisan yllätyksen lähtiessään isännän kanssa kävelylle työpäivän päätteeksi. Ulkona häntä vastassa oli Hiltu omistajineen, Hiltu oli tullut yökylään koko viikonlopun ajaksi. Iltakävely sujuikin leppoisasti korvahippasilla, jonka jälkeen ei sitten sisällä tavanomaiseen tapaan voinutkaan jatkaa riekkumista. Tilat kun olivat rajalliset.

 Perjantaina lähdettiin sitten Hankoon nelistään, molemmat koirat takakontissa. Perille päästyä ei riemulla ollut rajoja, hännäheiluttajat vilistivät menemään edestakaisin pitkin maita ja mantuja. Lämmin heinäkuinen päivä hemmotteli kaikkia ja suorastaan kutsui mereen virkistäytymään. Mamma leikki yhdessä koirien kanssa vedessä sekös oli vasta mukavaa. Uintien jälkeen harjoiteltiin kuivaharjoitteluna moottoriveneeseen menoa, akku kun li päässyt tyhjenemään niin itse vesiajelua ei voitu oikein suorittaa.

Lauantai aamu valkeni kauniina ja lämpöisenä houkutellen koko joukon metsään kävelylle. Meno olikin sitten rivakkaa. Valjaat saivat nimittäin molemmat hauvat onnesta sekaisin. Silti paras osuus tuntuu aina olevan se kun tien ylitysten jälkeen pääsee laukkaamaan pöpelikössä niin lujaa kuin haluaa. Lämpöä piisasi todella paljon joten kävelylenkin jälkeen hypättiin autoon ja väännettiin ilmastoinnista "nupit kaakkoon" ja lähdettiin käymään Tammisaaressa.

Hangon regatta oli näemmä vaikuttanut sielläkin olevie ihmisten paljouteen tai sitten kyseessä oli jokuin muu tapahtuma koska kaupunki oli täynnä ihmisiä. Kauppareissujen jälkeen palattiin takaisin kotiin ja mentiin suoraan uimaan. Voi että kun oli taas ihanaa! Varsinkin kun isäntä oli löytänyt pussillisen vesileluja. Niitä Hiltu ja Ares uivat kilvan hakemaan, lelut saivat molempiin paljon enemmän vauhtia kuin tavalliset kepit. Välillä piti tehdä uintilenkkejä muuten vaan ja välillä oli pakko oikein kunnolla kisata lelusta. Lopputuloksena tietenkin leluun tuli reikä eikä kellumiskestävyydestä ole enää takeita, noh pääasia että kaikilla oli kivaa.

Pienen lepohetken ja ruoan jälkeen lähdettiin sitten kokeilemaan venettä ja merillä oloa. Hiltu kokeneena laivakoirana oli aivna innoissaan ja vauhkona ja ravasi veneen ja laiturin väliä. Ares taas otti hieman varovaisemman linjan ja päätti tulla veneeseen vasta viimehetkellä valjaista nostettuna. Areksen mielestä meno oli selkeästi liian hurjaa ensimmäiselle kerralle ja se päätti pidellä kyyristellä turvallisesti mamman vieressä sekä välillä lattialla penkin alla maaten.

 Tai ehkä kyse oli pelkästä viisaasta varovaisuudesta ensikertalaisella tai epävarmasta tasapainoilusta joka kuitenkin korjaantui pian. Isäntä nimittäin päätti kotilaiturin lähelle päästyään että heittää vielä toisen kierroksen. Tuolloin Ares nousi kunnolla istumaan ja nosti pään kohti taivasta nautiskellen ilmavirrasta ja tuulen tuiverruksesta. Hiltu ja mamma olivat kokassa missä tyrskyt pärskivät vasten veneen laitoja isännän ohjatessa venettä. Se oli hieno hetki meistä kaikista.

Laivareissun jälkeen sitten lämmitettiinkin sauna ja suoritettiin turkin harjaukset, molemmat karvakasat muuttuivat hetkessä paljon edustavamman näköisiksi. Päivä oli koirille selkeästi tapahtumarikas koska tuossa ne ovat sen jälkeen makoilleet ja ottaneet kauneusuniaan.