oltiin hrajoiteltu koko viikon ajan, noin 10 minuuttia päivässä maahan menoa ja seisomaan nousua. Luoksetulemista sekä viereen menemistä uudella tavalla, esnin komennolla "eteen" -eteenistumaan, ja siitä komennolla sivulle, viereen tulemaan siten että enää ei kierretäkään takakautta vaan pystytellään koko ajan silmien edessä ennen kuin menneään viereen istumaan ja tapittamaan mammaa silmiin.

Pikkuhiljaa ne komennot palautuivat mieleen ja hyvin se loppujen lopuksi menikin. ´Koirakouluun lähdettiin hyvillä mielin. Tällä kertaa iskä ei pääässytkään mukaan joten mentiin kaksistaan. Hieman mammaa jännitti kuinka tunti sujuisi, mutta aivan turhaan.

Ensin mentiin ajoissa paikalle jotta Ares saisi rauhassa tottua tilanteeseen että paikalle tulisi paljon muitakin koiria. Se menikin hyvin, paikalla oli vasta yksi koira. Otettii paikka sillä tavalla sopivasta kohdasta että Areksellaoli hyvät näkymät sekä ovelle että muihin suuntiin niin ei tulisi "yllättävää tilannetta". Hienosti se menikin, Ares katseli uteliaana muita, hieman oli rauhaton alkuun mutta rauhoittui istumaan viereen. Tunnin alkaessa mentiin maneesin takaosaan jossa Ares hetken aikaa haisteltuaan koki kunnon "Ahaa" -elämyksen ja hyppi iloisena sinne tänne tajuttuaan mistä olisi kysymys.

Tunti menikin oikein näppärästi, enää koulutttajan luokse tullessa Ares ei innokkaana hyppinyt vastaan vaan istui nätisti. Kovasti sen yritti kurkottaa haistelemaan uutta tulijaa kun se kiinnosti niin kovasti mutta matlttoi mielensä ja oli semi-onnistunut suoritus tällä kertaa. Kun piti näyttää vauhdista maahan meno ja maasta nousu, suoriutui Ares niistä todella mallikkaasti.

Sitten tehtiin pari täysin uutta harjoitusta. Areksen piti istua nätisti paikallaan kun mamma käveli vähän matkan päähän ja tuli takaisin, vasta luvan ja palkinnon saatuaan se sai liikkua, Sama tehtiin myös makuulta. Näistä Ares suoriutui joka toinen kerta oikein hienosti ja joka toinen kerta malttamattomasti. Siinä siis uusi koulutettava asia. Ares nautiskeli täysin siemauksin se heitti jopa itsensä selälleen hiekkaan ja pusutteli mammaa kesken harjoitusten, Itselle tuli todella hyvä mieli kun näki kuinka paljon toinen nautti. Ei silti, oli se nautintoa itsellekin.

Toinen uusi juttu oli että otettiin esteen yli hypääminen, ensin se tuntui Areksesta vaikealta mutta kun sitä treenattiinparikertaa namipalan kanssa oli se ihan miellyttävää. Ei silti, sen ylittämistä pitää kyllä treenata kotonakin vielä. Lopuksi tehtii "koirakuja" ja testatitiin että pysyykö Ares paikallaan kun mamma käelee toiseen päähän ja pyytää luoksensa. Hyvinhän se meni, mamman täytyisi vaan luottaa Arekseen enempi, tuli meinaan tehtyä mitä ei saisi, Tuli pälyiltyä taakse, Ares ie onneksi siitä piitannut vaan odotti lupaa. ja nätisti tuli luokse vaikka mammaa askarruttti että meneekö kierros muiden koirien kautta. Eipä mennyt :D

Tämän tunnin jälkeen Ares ei ollut läheskään niin puhki kuin ekan kerran jälkeen. Ehkä se että mukana oli Areksen vinkuva pallo jota heitletiin välilä takanurkassaa, auttoi jaksamaan ja pitämään harjoitukset mukavina. Kotonakin harjoittelun päätyttyä pidetään pieni leikkituokio josta Ares nauttii suunnattomasti.