Tänään oltiin sitten Areksen kanssa ensimmäisissä virallississa koiranäyttelyissä. Päivä oli aivan upea, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja paikalla oli sopivasti väkeä. Kilpailut pidettiin ulkona Iitin hiihtomajalla. Mammaa jännitti koko touhu aivan kamalasti ja koska ehdimme paikalle ennen Areksen siskoa Aylaa ja äitä Siidaa, päätti mamma kysäistä neuvoa kilpailutoimistolta. Toimistossa oli kaksi todella mukavaa henkilöä, mies ja nainen jotka todella auliisti antoivat neuvoja kun kerroin että olemme mukana ensimmäistä kertaa.Toivottivat vielä tsemppiä ja onnea koitokseen, se tuntui hyvältä.

Areksen oli tarkoitus kilpailla toisena valkkarina mutta nuori pentu ei ollut tullutkaan paikalle joten pääsimme aloittamaan ensimmäisenä, tai jouduimme tai miten vaan. Mammaa jännitti aivan kamalasti ja perhoset tekivät suorastaan syöksykierteitä vatsassa. No niin me sitten kutsun saatuamme sännättin kehään ja lähdettiin suorittamaan siistiä kierrosta kehän ympäri, tai yritys ainakin oli kova. Pysähdyttiin sitten kahden kierroksen jälkeen nätisti seisomaan tuomarin eteen ja mamma yritti kovasti olla jännitykseltään syöttämättä Aresta kuin namiautomaatti konsanaan. Sitten tuomarin suusta alkoi tulla kirjurille kommentteja jotka hänen tulisi kirjoittaa ylös. Tässä vaiheessa mamma oli aivan puulla päähän lyöty ja tunnisti sieltä täältä adjektiiveja, erinomainen, hyvä, normaali, vahva..

Sitten saatiin vielä käsky juosta tuomarista kohtisuoraan poispäin ja takaisin eteen seisomaan. Yhtäkkiä koko tilanne oli ohitse ja mammalle lykättiin ruusuke kouraan samalla Aresta kehuen ja pyydettiin palaamaan takaisin kehään nartun kanssa. Mamma oli ihan pihalla, pitäisikö hänen tulla esittämään kehään jotain toistakin koiraa? -Ei sentään, kyse oli siitä että Ares sai SERT:n (sertifikaatti)e li ole parempi kuin erinomainen ja olisi mukana jatkokilpailussa kilpailemassa ROP:sta eli Rotunsa Paras tittelist. (Välikommentti että kun SERTejä kerääntyy 3 kappaletta, saa koira arvonimen Valio. Valion arvon edellytyksenä on oltava 2 vuotta ikää).

Ares oli siis huippuhyvä!! JEE! Areksen jälkeen kehään meni sisko Ayla jonka kauneus todennäköisesti sokaisi tuomarin niin että se ei nähnyt mitään. Ayla sai kuitenkin kauniin sinisen nauhan eli suoritus oli hyvä. Siida äiti pokkasi komeasti kolmannen sertinsä ja saavutti sillä Valion arvon. Hieno suoritus koko perheeltä!

Ares meni vielä kerran kehään ja sillä olikin vastassa kokenut naaraskaunotar joka vei ROP-tittelin Areksen saadessa toisen ruusukkeen, VSP:n mikä tarkoittaa Vastakkaisen sukupuolen parasta. Eli tavallaan jaettu ykköstila vaikka ei kuitenkaan. ROP:sta kilpailevat siis aina paras naaras ja paras uros.

Kehäsihteeri antoi meille vielä kirjallisen palautteen mistä on luettavissa Areksen saamat kommentit, niiden kanssa mentiin käymään kisatoimistossa josta mamman käteen lyötiin kaksi pokaalia. Siis kaksi! Aivan mieletöntä, kisatoimiston väki onnitteli meitä kamalasti mikä tuntui kivalta että vielä muistivat. Olihan tuolla kisoissa paljon muutakin porukkaa.

Täytyy laittaa tähän myöhemmin joku hieno poseerauskuva Areksesta sekä kilpailussa isännän ottamia kuvia.