Nyt onkin tullut kouluutaudutta kahtena päivänä putkeen. Tiistaina oltiin näyttelyesittämiskurssilla ja se meni kyllä niin plörinäksi kuin olla ja voi. Ares nimittäin oli kiinnostunut kaikesta muusta kuin näyttelyesittämisestä. Se nuuhki maata innoissaan ja koetti kovasti saada innostettua kaikki kanssa kaverit mukaan leikkiin. SEn mielestä yhteinen Riehatunti olisi ollut paaaljon paaaljon mukavampi, varsinkin jos vieressä Ultimate Frisbeetä pelailevat pojat olisivat heitelleet hänelle frisbeetä. Voih voi. kylläpä se olisikin ollut toisesta NIIIN kivaa, mamma perhana vain oli täysin toista mieltä.

Onneksi kurssin veti aivan ihana opettaja Minna Toivola jolla löyty kärsivällisyyttä kaikille koirille, meitä oli siellä 8 ja jokainen koirista tuntui rakastuvan häneen. Ja mikä parasta, tunnin päätteeksi hän jakoi aivan ihanalta tuoksuvia ja varsinkin maistuvia ruokia syötäväksi. Ehkä se mamma tässä vielä oppii että niitä nappuloita ei tarvitse koko ajan lapata kisan aikana kurkusta alas, vaikka jännittäisikin.

Tänään keskiviikkona oltiin harjoittelemassa ToKoa ja se olikin antoisa tunti. Opittiin kaksi tärkeää ja elämää helpottavaa asiaa. Toinen oli pallolla palkkaamistapa joka sai Arekseen ihan uutta puhtia suoritusten tekemiseen ja toinen olikin sitten vauhdista pysähtyminen seisomaan. Ei vielä mitään täyttä läpimurtoa tullut mutta mamma kyllä tajusi että siinä voisi soveltaa samaa niksiä kuin vauhdista makuuttamiseen... Tästä päivästä jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja se eilinen Areksen ilkikurisuus on armahdettua laskien poikamaiseen uhmaikään mitä saattaapi nyt sitten murrosiän kynnyksellä seurata useampanakin hetkenä.

Huomenna tarttis mennä tapaamaan ja ehkä vähän ToKoilemaankin muiden valkkareiden kanssa... saas nähdä miten äijän käy.. ja mamman.. ja isännän....