Eilen illalla ovikello soi ja naapuriston lapset olivat rohkaisseet mielensä ja päättäneet tulla hakemaan Aresta ulos. Pyysinn heitä odottamaan 10 minuuttia että pesukone tulisi valmiiksi. Ne sitten istuivat kiltisti porraskäytävässä ja odottivat kuin kuuta nousevaa että pääsevät Aresta taluttamaan. Otin mukaan kaksi remmiä, nahkahihnan ja flexin. Päätin jo etukäteen että on parempi että Ares on mulla hallinnassa koko ajan koska en kuitenkaan tunne niin hyvin ja he kuitenkin ovat vielä ala-aste ikäisiä joten en halua ottaa mitään riskejä. Niin me sitten käveltiin ympäri puistikkoa viidestään: 3 lasta sekä Ares ja minä. Innostui yksi näistä jopa niin paljon että urhoollisesti tarjoutui noukkimaan kakat maasta pussiinkin.Ainoa vaan että pusisn pohjassa oli käden mentävä reikä :D No onneksi huomasimme sen ajoissa.

Tänään töistä kotiin tullessa olivat nämä intoa puhkuvat koiran ulkoiluttajat jo meitä kotiovella odottamassa että me tullaan kotiin ja he saisivat lähteä ulkoiluttamaan Aresta.Kerroin että käytän areksen koulutuslenkillä ja että sinne he eivät valitettavasti pääsisi mukaan, mutta lenkin lopuksi voisin mennä heitä lähipuistoon moikkaamaan. Näin sitten tehtiin ja Ares pääsi lopuksi leikkimään hetkeksi lasten kanssa. Siinä sitten leikkin lomassa lapset päättivät kysäistä mieltä askarruttavan kysymyksen, sellaisen mitä he olivat miettineet pitkään: "Mikä toi punanen juttu on mikä tulee Areksen pippelistä ulos? Onko se pippeli?" Eihän siinä muuta kuin vastaamaan, totesin että juu, se on sen pippelin osa.

Seurauksena oli paljon kikatusta ja kiherrystä ja jatkokysymys: "Onko ihmisen pippeli sitten tavallaan esillä koko ajan?" Totesin että joo ja hymyilin hiuksen takana piilossa. Lopuksi sitten seurasi kolmas polttava toteamus"Eihän tyttökoirilla ole pippeliä? Kun ei niill ole housujakaan?" Totesin että juu, ei ole pippeliä mutta on niillä silloin tällöin housut, silloin kun niillä on juoksut. Niinpä lapset jäivät siihen käsitykseen että kun ne alkavat juosta tietyllä tavalla niin silloin käytetään housuja. Tämän mielenkiintoisen  biologianluennon jälkeen me päätettiin Areksen kanssa että on aika lähteä kotiin syömään.