Hienoa hienoa, meidän vauva uskalsi eilen illalla kivuta portaat
kotiovelle asti pienen itkun säestämänä mutta uskalsi kuitenkin.
Edistystä. Tähän mennessä toinen on jupissut ja mutissut vastaan
rappusten alapäässä jos hänet on nostettu syliin kannettavakaksi, tuon
seurauksena on käyty hauska näytelmä jossa lasken hänet sylistä
lattialle ja kehotan nousemaan raput itse. No rohkeushan siinä on
pettänyt ja "hissikuljetus mamin sylissä" on ollut loistava vaihtoehto
sittenkin... en sitten tiedä vaikuttiko Areksen ajatuksen juoksuun se
että hän näki puolet pienemmän puudelin pomppivan kumipallon lailla
rappuset ylös asti.
Tänään sitten puolilta päivin Ares reippaili raput ylös ilman itkuja,
kyllä sitten saikin paljon kannustusta ja kehuja osakseen. Alaspäin ei
vielä olla harjoiteltu, sen aika tulee sitten kun se tulee, mutta iso
askel etiäpäin karvaturrin kehityksessä. On se niin ihanaa kun aina
kotiin tullessa on hännenheiluttaja iloisesti ovella vastassa ja
silloin tällöin saattelee jopa ovelle , kun on töihin lähdön aika.
Toinen niin reippaasti heiluttaa häntää ja tietää että muutaman tunnin
päästä tullaan kotiin kuitenkin. On se niin reipas.
Ainiin, sen melkein unohdin kertoa, että molemmat korvat on nousseet pystyyn.
keskiviikko, 12. syyskuu 2007
Kommentit