Hienoa hienoa, meidän vauva uskalsi eilen illalla kivuta portaat kotiovelle asti pienen itkun säestämänä mutta uskalsi kuitenkin. Edistystä. Tähän mennessä toinen on jupissut ja mutissut vastaan rappusten alapäässä jos hänet on nostettu syliin kannettavakaksi, tuon seurauksena on käyty hauska näytelmä jossa lasken hänet sylistä lattialle ja kehotan nousemaan raput itse. No rohkeushan siinä on pettänyt ja "hissikuljetus mamin sylissä" on ollut loistava vaihtoehto sittenkin... en sitten tiedä vaikuttiko Areksen ajatuksen juoksuun se että hän näki puolet pienemmän puudelin pomppivan kumipallon lailla rappuset ylös asti.

Tänään sitten puolilta päivin Ares reippaili raput ylös ilman itkuja, kyllä sitten saikin paljon kannustusta ja kehuja osakseen. Alaspäin ei vielä olla harjoiteltu, sen aika tulee sitten kun se tulee, mutta iso askel etiäpäin karvaturrin kehityksessä. On se niin ihanaa kun aina kotiin tullessa on hännenheiluttaja iloisesti ovella vastassa ja silloin tällöin saattelee jopa ovelle , kun on töihin lähdön aika. Toinen niin reippaasti heiluttaa häntää ja tietää että muutaman tunnin päästä tullaan kotiin kuitenkin. On se niin reipas.

Ainiin, sen melkein unohdin kertoa, että molemmat korvat on nousseet pystyyn.