Noniin, nyt alkaa elämä jälleen maistumaan pienelle,  vatsa on tosin vielä vähän kuralla.  Tää on kyllä jo nii proosallista että toisaalta ei voi kuin naureskella. Tein tuossa töitä olohuoneessa kun yht äkkiä kuului makuuhuoneesta pierun ääni, ensimmäiseksi tuli mieleeni että onko ketsuppi lopussa kun se noin pihisee. Sitten hetken aikaa raksutti ja tajusin että ei täällä kotona ole muita kuin minä ja koira ja se tuskin on jääkaapista hakenut ketsuppia, eikä sekään pitäisi olla lopussa. Noh ei autttanut muuta kuin nousta ylös ja mennä katsomaan.

hihhihih... naurataa vieläkin se näky.. tiedä milloin viimeeksi olisin nauranut niin paljon siivotessani kakkoja... rassulta oli tullut pieru jonka mukana oli tulleet sitten kosteat ulosteet ja suoraan seinään!!! Seinässä oleva pistorasiakin oli aivan kakassa!! Onneksi mulla on siivousvälineiden joukossa yksi käytöstä poistettu tiskiharja.. sillä sai hyvin jynssättyä jalkalistan ja pistorasina johdon välit puhtaiksi...

Vaikeaa oli hillitä omaa naurua, toinen häpeili vieressä avuttomana mutta ei sitä voinut muuta kuin halata ja sanoa että kaikki on hyvin ja että mamma kyllä siivoaa...

Oksentelu on onneksi loppunut, ruoka maistui iltapäivällä todella hyvin ja energiaa löytyy niin paljon että meinaa melkein mennä mamman käskyttämiseksi, kun mamma vaan tekee töitä eikä yhtään heitä palloa..

No summa summaarum.. näyttäisi siltä että Joulu sujuu yhdessä, kiitos Erja ja Henna lämpöisistä ajatuksista!