Keväinen maanantai-ilta suorastaan houkutteli iltakävelylle Areksen kanssa. Päätin että teemme oikein kunnon lenkin ja siten että Ares saa määrätä tahdin. Varasin taskuun monta kakkapussia ja paljon nameja koska arvelin että vastaan tulisi paljon muitakin koiria omistajineen. Niinpä sitten päivällisen jälkeen lähdimme kaksistaan tallustelemaan tuttua "seurasaarenlenkkiä". Se on ihan oma nimitykseni meidän 5 km:n kävelylenkille. Alkumatka olikin dynaamista menoa, välillä piti pysähtyä haistelemaan oikein kunnolla ja välillä piti spurtata kunnon vauhdit niin että flexin hihna vain soi ja paukkui.

Monet ohikulkijat pysäyttivät ja kyselivät Areksesta ja ihailivat sen komeutta, ihmetelen samalla sen nuoruutta suhteessa kokoon. Ja minähän kerroin, oikein leveä hymy huulilla ja onnen tunne sydämessä. Kävelimme pitkin metsäteitä ja rantapolkuka, välillä juostiin lintujen perässä ja välillä käveltiin nätisti rinnalla. Mutta mikä miellyttävintä, Ares oli todella nätisti kun toiset koirat ohittivat meidät. Päätin palata ohittamisharjoituksissa alkujuurille ja annoimme muiden koirien ohittaa meidät. Pyysin Areksen istumaan vierelleni ja puhuin hänelle lempeästi samalla paliten ja kannustaen kauniiseen käytökseen. Se toimi, Ares haukahti vain parille koiralle ja silloinkin tilanteissa että minä etenin eteenpäin ja Ares oli minun ja ohittavien välissä. Se oli täysin oma kömmähdykseni, heti kun korjasimme tilanteen takaisin alkuasetelmaan, eli istuimme katselemaan kun muut menevät ohitse. Rauhoittui Areskin ja kuunteli kehujani nautiskellen samalla namipaloista sekä katsellen koiria jotka menivät ohitse. Ilman mitään haukkumisia.

Kun 3/4 matkasta oli kävelty, iski Arekseen jonkinlainen kevätpörriäinen. Ares hyppi ja pomppi ja ravasi ympärilläni kuin pillastunut poni. Siinä minä sitten koitin toista rauhoittaa mutta eihän siitä meinannut mitään tulla kun vaan kikatin vatsa kippurassa toisen hulvatonta menoa. Täytyy myöntää että Areksella on voimat kasvaneet aivan mielettömästi, meinasi flexi lentää kädestä useaan otteeseen. Summasummaarum, oli todella ihana keli ja vielä ihanampi hännänheiluttaja seuranani. Mieli on virkeä ja itsellä on hyvä olla, niin näemmä Areksellakin.