Tultiin vapun viettoon Hankoon. Ares on nyt suunnilleen 9,5 kk ja nyt vaikuttaa siltä että Ares alkaa pikkuhiljaa tajuta mikä on tyttökoirien ja poikakoirien ero. Vaikuttaa siltä että murrosikä tekee tuloaan. Ares nimittäin yhytettiin kerran tekemästä intiimimpää tuttavuutta Hiltuun. Onneksi Hiltu on leikattu niin ei tarvitse olla joka käänteessä huolehtimassa ja juoksemassa perään.

Perjantaina vietiin isännän kanssa kaksin molemmat koirat kävelylle. Metsäosuudella ne saavat molemmat juostakirmata vapaana mutta aina tien läheisyydessä tai sitä ylitettäessä ne kytketään kiinni. Ares on jotekin nyt päättänyt rinnastaa etsässä vapaana juoksemisen ja tottelemattomuuden toisiinsa. kun nimittäin ylitimme tien, oli toinen suuna päänä kiskomassa tien toiselle puolelle jotta pääsisi pian irti pannasta ja hihnasta. Mammallepa se ei sopinut joten otettiin siinä muutama kierros sulkeisia ja harjoiteltiin tien ylitystä sekä vierellä kävelyä, Hiltun odottaessa isännän vierellä nätisti. Pariin otteeseen Ares oikein kuuluvasti itki ja kiroilikin kun tuntui että mamma on ihan kamala junttapuli joka vaan vaatii ja vaatii eikä anna ollenkaan riekkua ja kiekkua miten huvittaa. Pian se Ares sitten luovutti ja tuli nätisti, Hiltun ympäri kiertäminen meinasi käydä todella voimille, kovasti teki mieli päästä toista pussailemaan ja nuuhkimaan. Onneksi Ares tuli kuitenkin niin nätisti että mamma soi pienen pussailutauon karvakuonolaisille ja matkaa päästiin jatkamaan, nätisti remmissä kulkien. Sadan metrin päässä oltiinkin sitten riittävän etäällä jotta voitiin vapauttaa molemmat koirat hihnoista.