Kävimme perjantain Areksen kanssa neuvolatunnilla jonka tarkoituksena oli opastaa emäntää lukemaan ja tulkitsemaan Aresta paremmin. Mammalla oli ollut kutina jonkun aikaa että pientä murrosikäisyyteen liittyvää oikuttelua ja vedättämistä saattaisi olla ilmoilla. Käynti osoittautui hyväksi ja samalla tosiaan ilmeni että pientä luottamuspulaa olisi ilmassa. Tilanne kaiken kaikkiaan Areksen kanssa oli hyvä, mutta nyt olisi tarkoitus varmistaa että tilanne lähtee kehittymään oikeaan suuntaan ja jatkossakin mamma olisi pomo, eikä sitä titteliä kannattaisi edes yrittää viedä pois.

Aloitimme jääkauden heti ja Ares katselikin perjantaina menoa pääkallellaan, hämmentyneenä. JA kun yön ajaksi toinen suljettiin pois laumasta, nukkumaan aivan eri huoneeseen oli lauantai päivä toiselle todella erilainen. Ares oli aivan pyörällä päästään siitä miten asiat olivat muuttuneet, isäntä ja emäntä eivät kumpikaan huomanneet häntä ollenkaan ja kävelylenkkienkin "ilme" oli muuttunut. Emäntänä sitä salaa sydän karrella meinasi itku tulla kun piti olla niin tunteeton toista kohtaa, mutta ajatus siitä että kaikki on toisen parhaaksi, jaksoi luovia tätä asiaa eteenpäin.

Sunnuntaiaamuna alkoikin sitten aamukävelyllä selkeä testaaminen, Ares päätti kokeilla kaikkia niitä juttuja mistä häntä oli kielletty. Ja vielä niin että vielä kääntyi katsomaan emäntää ja hakemaan katsekontaktia että "näetkös, olen aikeissa mennä tänne vaikka aina kiellät mua" mutta mammapa ei luonut yhtään katsetta Areksen suuntaan vaan jatkoi harppomista eteenpäin. Ares sitten meni siihen pihaan mihin ei saanut mennä mutta lähti heti perään kun hihna kiristyi ja veti sen väksin mukaansa. Saas nähdä miltä tuo kämppä tulee näyttämään tämän viikon jälkeen.